Libanon
Tana paivana 28 vuotta sitten murhattiin presidentti Bashir Gemayel
Tanaan on joutunut miettimaan, mita muistaminen, mita taaksejattaminen, mita totuuten ja sovituksen vaatiminen merkitsevat. Olen osallistunut Shatillan toimintakeskuksessa tilaisuuteen, johon tuli leirista aiteja ja isia ja sisaruksia, jotka menettivat jonkin -tai useita- omaisia Sabran ja Shatillan veriloylyssa 28 vuotta sitten. Heille suru ja elaman raskaus on jokapaivaista. Se ei kuitenkaan sulje pois sita, etteivatko he osaisi suhtautua tapahtumiin myos etaannyttaen ja nykyhetken asioista iloitenkin.
Italialainen lehtimies Stefano Chiarini perusti Sabran ja Shatillin muistotyon vuonna 2000. Suuri italialaisten lahetysto on kovin kiinnostunut ja tietoinen Libanonin valtion ja palestiinalaispakolaisten poliittisesta tilanteesta. Heista useampivuotinen informanttini vahvisti muistitietoni, etta Bashir Gemayel murhattiin tanaan. Paivan puheissa sita ei muistettu, mutta paaministeri Haritin murha vuodelta 2005 oli keskusteluissa mukana.
PSV sai kiitosta mielentervestyosta Libanonin palestiinalaisleireilla. Oli mukava kuulla, etta apuamme ja yhteistyotamme pidetaan myos kollektiivisen trauman nakokulmasta merkittavana ja lohdutusta tuovana.
Hankeasiat ovat niin mielen paalla, etta joka mutkassa otan asiasta kiinni, ja saan tarpeellisia tietoja ja avaavia nakokulmia.
Huippuhetki tanaan oli, kun Shatillan keskukseen tuli pienen Monen aiti. Han oli aivan vetamaton, koti ja lapset huoltamattomia, kun olen sosiaalityontekijoiden kanssa kaynyt hanen kotonaan. Perhe tuli BASin mielenterveyspalvelujen piiriin ja sosiaalityontekijat ovat tehneet tyota koko perheen kanssa. Tanaan sama nainen oli kuin toinen ihminen, siististi ja kauniisti vaatetettu ja hymyileva. Perheneuvolat ovat vedonneet ulkomaisiin tukijoihin lasten erityishuollon tai -kuntoutuksen jarjestamiseksi. Leena Hytosen vetama projekti on etsinyt kuntoutuskummeja, joiden tuki auttaa perheita saamaan lapselleen BASin perheneuvolan suositteleman hoitopaikan.
Sirkku Kivisto
